Historiaa

 

Lahden vanhainkotiyhdistys r.y.:n syntyminen ja

Johanna-kodin rakentaminen

 

Keväällä, huhtikuun viimeisenä päivänä 1953, valmistui Kariniemenkadun varteen uusi uljas vanhainkoti, jolle oli jo perustamisvaiheessa päätetty antaa nimeksi Johanna-koti, kunnioittamaan perustetun yhdistyksen alkutaipaleella uurastaneita Johanna, Hanna ja Anna -nimisiä naisia. Ensimmäinen asukas uuteen kotiin muutti 1.5.1953.

 

Johanna-kodin rakennuttajana oli Lahden Vanhainkotiyhdistys ry. Alun perin yhdistyksen nimenä oli Lahden Hyväntekeväisyysyhdistys ry, joka oli virallisesti rekisteröity 14.6.1924, mutta perustettu jo 3.5.1905 ja toiminut ensimmäisenä lahtelaisena naisjärjestönä, tarkoituksenaan vähävaraisen vanhusten ja lapsiperheiden avustaminen. 20-vuotisjuhlakokouksessaan 1924 yhdistys perusti ”Vanhojen kodin rahaston” päämääränään yksityisen vanhainkodin rakentaminen. Jo 1920-luvulla valtiovalta oli lailla velvoittanut kunnat järjestämään kunnallisia hoitokoteja, kunnalliskoteja. Lahden kaupungin nopea kasvu 1920-1930 -luvuilla alueliitosten myötä aiheutti asukasmäärän lisääntymisen ja siitä johtuvan laitoshoidon tarpeen.

Kunnallisten vanhainkotien rinnalla oli maassamme yleistynyt yksityisluonteisten vanhainkotien perustaminen sellaisia vanhuksia varten, jotka eivät olleet yhteiskunnan hoidon ja tuen tarpeessa, mutta tarvitsivat apua arkiaskareisiin ja samanikäistä seuraa. He myös pystyivät itse maksamaan palvelunsa. Tähän yksityisten vanhainkotien syntyyn sijoittuu myös Johanna-kodin suunnittelu ja rakentaminen.

 

Lahden Hyväntekeväisyysyhdistys ry hankki varoja arpajaisten, myyjäisten, elokuvanäytösten ja jopa illallistanssiaisten avulla. Myös yritykset ja yksityiset lahjoittivat yhdistykselle rahaa. Kaupunginvaltuuston rahalahjoitukset sekä ”viinavoittorahat” olivat huomattavat. ”Viinavoittoraha” oli sellaista rahaa, jota tuli kieltolain päättymisen v. 1932 jälkeen valtion perustamalle Alkoholiliike Oy:lle myyntivoittona. Valtio lahjoitti nämä rahat koko maassa kunnille yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Monet kunnat rakensivat esimerkiksi urheilukenttiä näillä rahoilla.

Tammikuussa v. 1936 oli Etelä-Suomen Sanomissa kirjoitus, jossa yhdistyksen toiminnan todettiin edenneen jo niin pitkälle, että vanhainkodin rakentamista voitiin harkita. Samaisessa artikkelissa pohdittiin millainen tarve vanhainkodilla olisi ja kuinka suuri siitä tulisi rakentaa. Lisäksi kehotettiin jo niitä, jotka olisivat kiinnostuneita muuttamaan vanhainkotiin, ottamaan yhteyttä Lahden Hyväntekeväisyysyhdistykseen.

 

Helmikuussa 1937 johtokunnan kokouksessa päätettiin hankkia vanhainkotia varten tontti. Lahden kaupunginhallitus ilmoittikin myyvänsä tontin yhdistykselle edullisesti Kariniemenkadun ja Kolkankadun (nykyisen Johannankadun) kulmasta. Siis tämän nykyisen tontin, joka silloisessa Lahden kaupungin mittakaavassa tuntui varmasti olevan melkoisen kaukana keskustasta ja sen palveluista. Sodan uhka jo tuolloin ja sodan syttyminen siirsivät tontin oston ja keskeyttivät suunnitelmat. Tänä päivänä talon sijainti on ihanteellinen. Palvelut lähellä ja Vesijärven ranta-alueet sekä Kariniemen puisto tarjoavat miellyttäviä ulkoilumahdollisuuksia.

Sotien jälkeen vuonna 1945 Hyväntekeväisyysyhdistyksen nimi muutettiin Lahden Vanhainkotiyhdistys r.y:ksi ja vuosikokouksessa 1.4.1946 hyväksyttiin yhdistykselle uusitut säännöt.

 

Vanhainkodin rakentaminen

Sotien jälkeen kokouksessaan 3.6.1946 päättivät Lahden Vanhainkotiyhdistyksen silloisen johtokunnan jäsenet panna alulle vanhainkodin rakennussuunnitelmat. Asuntopula oli maassamme sotien jälkeen valtava. Niin myös Lahdessa, jonne oli muuttanut paljon siirtoväkeä. Nopeasti kasvava väestömäärä tuotti ongelmia huoltotoimiin. Laitoshoitoa tarvitseville heikoissa elinolosuhteissa eläville ikääntyville vanhuksille tuli kuntien järjestää hoitopaikat. Siihen Lahdessakin pyrittiin. Yksityisillekin hoitokodeille oli tarvetta niin Lahdessa kuin koko maassa. Vuosina 1950-1960 niitä perustettiinkin peräti 32 kappaletta. Aravalakien voimaan tulo vuonna 1949 vauhditti kotien syntyä.

 

Kirjakauppias Albin Eklund oli testamentissaan määrännyt jo Hyväntekeväisyysyhdistykselle omistamansa kiinteistön irtaimistoineen, tontin sekä 400 000 markkaa rahaa. Kiinteistö sijaitsi Lahdenkatu 15:ssä linja-autoasemaa vastapäätä. Se oli puutalo, jossa oli 4 huoneistoa. Testamentti velvoitti yhdistystä perustamaan tähän kiinteistöön yksityisen vanhainkodin. Lahjoitus saatiin tiedoksi 30.1.1947 silloin jo Lahden Vanhainkotiyhdistykselle. Lahjoitus näytti mahdollistavan suunnitellun vanhainkodin perustamisen. Kiinteistön sijainti tosin askarrutti johtokuntaa.

Testamenttia vastaan tehtiin valitus ja sitä seuraavat oikeudenkäynnit olivat ikävä yllätys Vanhainkotiyhdistykselle, joka suurin toivein odotti oikeuden päätöstä. Lahden raastuvanoikeuden päätös oli myönteinen Vanhainkotiyhdistykselle, mutta valittaja vei asian vielä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Asian käsittely oikeusasteissa vei pitkän ajan. Paikallisten lehtien yleisönosastoissa kiirehdittiin vanhainkotiyhdistystä toimintaan ja ihmeteltiin viivytystä, jonka syitä yhdistys joutui selvittämään. Huoneenvuokralautakunta ei antanut lupaa sanoa irti kiinteistössä asuvia vuokralaisia, koska perintöomaisuuden hallinta ei ollut siirtynyt yhdistykselle.

Koska lopullisen oikeudenpäätöksen saaminen kesti, päätti Vanhainkotiyhdistyksen johtokunta kääntyä seurakunnan ja Diakonissalaitos Betelin puoleen, jos nämä osallistuisivat hankkeeseen. Eivät lupautuneet. Kaupunki suunnitteli samaan aikaan kunnalliskodin laajennusta Tapanilaan, joten sekään ei katsonut voivansa osallistua. Vanhainkotiyhdistys oli saanut lahjoituksia yrityksiltä ja yksityisiltä ja kartuttanut itsekin rahastoaan järjestämällä perinteisiä myyjäisiä ja arpajaisia, joiden palkintoja varten se oli saanut kahviakin kummikaupunki Vesteråsilta.

 

1950-luvulle tultaessa päätti Vanhainkotiyhdistyksen johtokunta panna rakentamisasian rohkeasti alulle, vaikka Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöstä Eklundin testamenttiasiassa ei oltu saatu. Perustettiin rakennustoimikunta, jonka puheenjohtajaksi valittiin johtaja Uno Rytökoski, sihteeriksi ekonomi Antero Avela, jäseniksi rouvat Anni Scheele, Sylvi Sarajas ja Ingeborg Westerberg sekä kaupunginjohtaja Reino Vornanen, rakennusinsinööri Kalervo Jäppinen ja tohtori Eino Arvela.

Luonnospiirustuksia pyydettiin kaupunginarkkitehti Kaarlo Könöseltä ja arkkitehti Elsa Arokalliolta. Arkkitehti Elsa Arokallio esitteli alustavat suunnitelmansa johtokunnalle marraskuussa 1950. Kaupungin v. 1937 yhdistykselle varaama tontti lunastettiin nimellishintaan tammikuussa 1951. Rakennukselle anottiin aravalainaa syksyllä 1951. Laina myönnettiin 37 miljoonan markan suuruisena 23.4.1952. Muina lainanmyöntäjinä olivat Lahden Säästöpankki, Hollolan Säästöpankki ja Vakuutusyhtiö Pohjola.

 

Arkkitehti Elsa Arokallion laatimat lopulliset rakennuspiirustukset hyväksyttiin helmikuussa 1952. Konstruktiolaskelmat ja -piirustukset teki Insinööritoimisto Blåfield & Louhio. Suunnitelmat olivat valmiit. Urakkatarjoukset rakentajilta oli saatu ja niistä edullisimmaksi osoittautui Rakennusliike Vilho Kivinen Oy:n antama, määrältään 74 500 000 markkaa silloista rahaa.Vaikka yhdistyksen taloudellinen tilanne oli erittäin epävarma, päätettiin kuitenkin rakentaminen käynnistää. Rakennustyöt aloitettiin 15. huhtikuuta 1952. Peruskivi muurattiin 17. toukokuuta a harjakaisia vietettiin 2. elokuuta 1952. Talo valmistui sopimuksen mukaan 30. huhtikuuta 1953. Ensimmäinen asukas muutti taloon 1.5.1953.

 

Kirjakauppias Albin Eklundin testamenttiasiassa saatiin Korkeimman Hallinto-oikeuden päätös vasta 20.1.1955 ja antamallaan päätöksellä KHO muutti Lahden Raastuvanoikeuden päätöksen testamentin moittijan eduksi. Vanhainkotiyhdistyksen osuudeksi tuli niin sanottu lakiosa, kuudesosa Albin Eklundin kuolinpesän omaisuudesta, raha-arvoltaan n. 5 miljoonaa markkaa.

Rakennusliike Vilho Kivinen Oy tarjoutui ostamaan Eklundin kuolinpesän kiinteistöstä yllämainitun kuudesosan. Myynnistä tuli apua yhdistyksen vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen.

Arkkitehti Elsa Arokallion suunnitelmien mukainen piha-puutarha lammikoineen ja suihkulähteineen valmistui ilmeisesti syyskesällä, koska talon vihkiäisiä vietettiin vasta 26.9.1953. Talon vihki käyttöönsä Tampereen hiippakunnan piispa Eelis Gulin ja Hämeen läänin entinen maaherra S. Mattson oli kutsuvieraiden joukossa.

 

Talo on osittain 4- ja 5-kerroksinen. Se nousee ikään kuin portaittain Kariniemen rinteeseen. Talon suunnittelussa on funktionalismin piirteitä. Johanna-koti on osoittautunut yhdeksi merkittävimmistä arkkitehti Arokallion töistä. Se on myös Lahden kaupungin asemakaavassa suojeltu, katsottu rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi kohteeksi, joka ulkoasua ei saa muuttaa. Näin on myös toimittu. Julkisivumaalauksessa seinän ja uusitun katon värin hyväksyi Lahden kaupunginmuseo.

 

Johanna-kodin sisätilatkin ovat perussuunnittelultaan edelleen toimivat (v.2003). Niitä olemme kuitenkin saneeranneet nykyajan vaatimustasoa vastaaviksi. Jokaiseen asukashuoneeseen on rakennettu omat WC-suihkutilat. Talon rakentamisen aikaan oli yleisenä käytäntönä vanhainkotien suunnittelussa, että hygieniatilat olivat yhteisinä käytävien päädyissä. Asukashuoneiden seinä- ja lattiamateriaalit on uusittu, samoin kaapistot. Ikkunat on uusittu entisen kaltaisiksi. Sähkö-, lämpö-, vesi- ja viemäriputket on uusittu. Asumismukavuutta on näin parannettu. Kaikki tämä on ollut mahdollista Raha-automaattiyhdistyksen avustuksen turvin. Noin 12 miljoonan markan koko taloa koskevista saneerauskuluista on saatu avustuksena 70 % ja oman osuutemme 30 % saneerauksen rahoituksesta olemme hoitaneet velka- ja lahjoitusvaroin.

 

Tiettävästi Elsa Arokallio olisi määritellyt yleisten tilojen sisustuksen ja niiden värityksen. Näitä suunnitelmia ei ole löytynyt arkistoista. Se tieto on, että kerrosaulojen tapettien väri vaihteli eri kerroksissa. Näinhän on nytkin. Toisen kerroksen väri on kelta-, kolmannen sini-, neljännen puna- ja viidennen vihertäväsävyinen. 50-luvun alussa tapettien kuviointi oli voimakasta. Luultavasti näin oli Johanna-kodissakin. Ainakin ruokasalin tapetti näyttää sellaiselta talon vihkiäiskuvassa piispa Eelis Gulinin takana. Toisaalta Arokallion määräämien tapettien kerrotaan olleen ranskalaisia tai tanskalaisia. Ehkä säästäväisyyssyistä tapettien laatu vaihdettiin huokeampiin kotimaisiin. Alkuperäinen kuviointiajatus on maalattuna 5. kerroksen aulan toisella pitkällä seinällä astrologisin kuvin. Ne on saneerauksessa maalausentisöity. 5. kerros oli nimetty ”Taivaaksi”, muut kerrokset olivat ”Anna”, ”Hanna” ja ”Johanna” Hyväntekeväisyysyhdistyksen perustajajäsenten mukaan.

Johanna-kodin kireän taloudellisen tilanteen vuoksi joutui asukas alkuvuosina kustantamaan asuntonsa tapetoinnin itse, mikäli halusi uusia sen poismuuttaneen jälkeen.

Hauska yksityiskohta Arokallion laatimassa kiinteiden kalusteiden selostuksessa oli ruokasalin lokerikkokaappi, jossa oli 46 lokeroa asukkaiden lautasliinoja varten, jokaiselle omansa. Silloin ei ollut paperisia lautasliinoja jokapäiväiseen käyttöön. Toteutettiinko kaappi, ei ole tiedossa.

Alusta pitäen asukas on tuonut omat huonekalunsa ja muut sisustustarvikkeet kuten verhot, matot ja sisustanut huoneensa mieleisekseen.

 

Johanna-kodin toiminta alkaa

Jo ennen kuin ensimmäiset asukkaat muuttivat taloon, oli valittu johtaja huolehtimaan arjen pyörittämisestä. Hän oli Lyyli Louhio, joka aloitti Johanna-kodin johtajana 1.4.1953. Louhio oli toiminut Naistenklinikan pääemännän sijaisena, Salpausselän kisojen muonittajana sekä partioleirinkin emäntänä. Johtajalle oli varattu 2 huoneen ja keittiön asunto talon 1. kerroksesta. Hänen tehtäväkseen tuli valita muu henkilökunta. Tietäen Vanhainkotiyhdistyksen vaikean taloudellisen tilanteen, hän päätyi aloittamaan mahdollisimman pienellä henkilökunnalla.

Aluksi tuli johtajan rinnalle kansliaan toimistotyöntekijä, 'apulaisjohtaja' Lyyli Lähteenmäki, joka tarpeen mukaan auttoi jopa keittiössäkin, ompeli esiliinoja ym. Keittiöön otettiin 1 keittäjä ja 2 apulaista. 1 siivooja ja talonmies huolehtivat siisteydestä sisällä ja ulkona. Naisille oli omat huoneensa siipiosan 2. kerroksessa. Talonmiehen asunto oli sen 1. kerroksessa. Diakonissalaitokselta saatiin harjoittelijoita tilapäiseen apuun. Lyyli Louhio lopetti vuoden 1962 lopulla.

Seuraavaksi johtajaksi valittiin Iida Haimi, jolla oli 19 vuoden kokemus lappeenrantalaisen yksityisen vanhainkodin johtajana. Hän jäi eläkkeelle 1970. Seuraava johtaja Aune Laaksonen tuli Jaalan kunnalliskodin johtajan paikalta v. 1970 ja toimi 31.8.1983 saakka. Häntä seurasi Hausjärven vanhainkodin johtaja Vieno Siljander 1.9.1983 toimien vuoteen 1987. Apulaisjohtaja Lyyli Lähteenmäki toimi vuoteen 1975 kansliassa ja päivystäjänä.

 

Johanna-kodin toiminnan alkaessa suostui ensimmäiseksi lääkäriksi Vanhainkotiyhdistyksen johtokuntaan alusta asti kuulunut tohtori Eino Arvela. Hän kävi asukkaiden luona tarpeen mukaan ja esimerkiksi tarkkaili ruokalistojen terveellisyyttä. Myöhemmin mainitaan tohtori Helvi Knuuttila, joka on myös kuulunut yhdistyksen johtokuntaan.

 

Sairaanhoitaja Pirjo Ruusunen-Tamminen tuli Johanna-kodin ensimmäiseksi sairaanhoitajaksi vuonna 1987. Hän siirtyi johtajan sijaiseksi ja johtajaksi 1988 toimien tehtävässä vuoteen 2004 saakka. Vuonna 1997 perustettiin Johannala, ryhmäkoti muistisairaille. Tämä suljettu, aluksi 14-ja myöhemmin 12-paikkainen, kaupungin ostopalveluna ympärivuorokautista hoivaa lahtelaisille tarjoava osasto sijaitsee 2. kerroksen siipiosassa. Osaston lääkärinä toimi geriatrian erikoislääkäri, ylilääkäri Terttu Mokka.

1. kerroksen tiloissa toimi kuuden vuoden ajan päivätoimintakeskus, jonne omainen voi tuoda hoidettavansa asioidakseen tai levätäkseen. Palvelu lopetettiin kannattamattomana ja tiloihin perustettiin kaksi asukashuonetta lyhytaikaiskäyttöön.

Pirjo Ruusunen-Tamminen toimi rakennustoimikunnan sihteerinä ja rahakirstun tarkkana vartijana 10 vuotta kestäneen, vaiheittain tehdyn, saneerauksen aikana. Asukashuoneet saivat omat hygieniatilat, keittiötä uusittiin, julkisivu ja katto uudistettiin. Työn aikana talossa asuttiin ja tehtiin työtä, joten henkilökunnalta ja asukkailta vaadittiin erityistä joustavuutta ja sopeutumista.

(Tähän saakka lainausta historiikista 1953-2003,Paula Nurmi)

 

 

Vuodet 2004-2013

Vuodesta 2004 alkaen on johtajana toiminut yo-merkonomi Mirja Lehtinen.

Aiemmin tehdyn kattoremontin aikana olivat suojapeitteet pettäneet myrskyn tullen ja rankkasade vaurioittanut ullakon rakenteita. Palopermanto jouduttiin purkamaan, eristämään ja valamaan uudelleen. Rakennusaikainen vakuutus onneksi kattoi kustannukset. Samoihin aikoihin tehdyn keittiöremontin yhteydessä laitettu lattiapinnoite uusittiin takuutyönä.

 

Pieni epävarmuus talouden kestävyydestä astui kuvaan, kun Lahden kaupunki veti pois pienen vuosittaisen toiminta-avustuksensa ja päätti ostopalvelusopimuksen, joka oli taannut ryhmäkodin kaikki asukaspaikat varatuiksi. Mutta Johanna-kodin perinteikkyys, kulttuuri ja hyvä maine, palvelujen korkea laatu ja kohtuullinen hintataso takasivat kysynnän jatkossakin. Tyhjäkäyttöä ei juurikaan ollut asukaspaikoilla.

 

Vuonna 2006 muutettiin Johannala, 12-paikkainen muistisairaiden ryhmäkoti 7-paikkaiseksi, kun kahden hengen huoneet muutettiin yhden hengen huoneiksi. Lahden kaupungin ostopalvelusopimuksen päätyttyä palveluja ostivat aluksi yksityiset, itse maksavat asukkaat ja lähikunnat. Myöhemmin kunnat ja sote-piirit alkoivat myöntää tehostetun palvelun kriteerit täyttäville henkilöille määrältään tulosidonnaista palveluseteliä. Seteli kävi osamaksuksi ja sen turvin asukas sai mahdollisuuden valita palveluntuottajansa hyväksyttyjen palveluntuottajien joukosta yli kuntarajojen.

 

Asukkaaksi haettiin vuosien mittaan yhä myöhäisemmässä vaiheessa, toimintakyvyn heikennyttyä niin, että kotona pärjääminen ei enää onnistunut. Suurimmalla osalla asukkaista alkoi olla jo taloon tullessaan käytössään rollaattori tai muu liikkumisen apuväline, kun vuosikymmen sitten se oli vain joillakin. Asukkaiden hoitoisuuden lisääntymisestä seurasi luonnollisesti työntekijämäärän kasvu ja työtarvikkeiden ja -tilojen kehittämistarpeita.

 

Johanna-koti oli aikoinaan suunniteltu kohtalaisen hyvin liikkuville, omatoimisille asukkaille.

Rakennusta oli korjattu ja uudistettu ennen vuosituhannen vaihdetta julkisivun, katon, keittiön ja hygieniatilojen osalta. Asuntojen koko, kynnykset, ruokasalin ahtaus ja hissin tehottomuus asettivat toiminnalle, työskentelylle ja turvallisuudelle haasteita. Turvallisuusmääräysten mukaan kiinteistö oli varustettava automaattisella sammutusjärjestelmällä, kun heikosti liikkuvien asukkaiden poistumisnopeus esim. palotilanteessa ei täyttänyt pelastuslaitoksen asettamia kriteerejä.

 

Työskentelyoloja parannettiin ajan tuomien vaatimusten myötä ja työntekijöiden mahdollisuutta vaikuttaa oman työhönsä ja työympäristöönsä tehostettiin. Työ- ja asukasturvallisuutta sekä asukkaiden viihtyvyyttä parannettiin tällä Johanna-kodin kuudennella toimintavuosikymmenellä.

 

Automaattinen sammutusjärjestelmä rakennettiin koko taloon. Kulkuluiskia ja tartuntatukia asennettiin asuntoihin ja yhteisiin tiloihin. Paikantava, puheyhteydellinen hoitajakutsu-järjestelmä hankittiin helpottamaan asukkaan ja henkilökunnan välistä yhteydenpitoa ja nopeuttamaan avun saantia. Monipuolista virkistysohjelmaa järjestettiin lähes päivittäin asukkaille. Tässä yhteydessä mainittakoon kaikkien lemmikin Väiski-kissan poismeno 15-vuotiaana joulukuussa 2012. Ryhmäkodin ulkoilupihan esteettömyyden parantaminen ja hissin uusiminen päätettiin aloittaa 60-juhlavuoden aikana. Raha-automaatti- yhdistykseltä saatiin avustusta, jolla voitiin kattaa osa sammutus- ja hoitajakutsujärjestelmien hankintahinnasta.

 

Keittiön ja pesulan koneistusta ajanmukaistettiin. Henkilöstömitoitusta nostettiin ja henkilöstölle tarjottiin työterveys- ja sairaanhoitopalvelut. Hoitajille rakennettiin ajanmukaiset toimistotilat. Kaikkiin työpisteisiin hankittiin tietokoneet nettiyhteyksineen. Tietokonepohjaiset asukastieto- ja työvuorosuunnittelujärjestelmät otettiin käyttöön.

 

Yhteiskunnan ja viranomaisten taholta tuli velvoitteita. Omavalvonta-, pelastus-, turvallisuus-, riskien arviointi-, hoito- ja palvelu-, lääkehuolto-, siivous-, hygienia-, perehdytys-, työsuojelu-, työterveys-, päihdehuolto-, varhainen puuttuminen-, häirintä- ja monet muut kirjalliset suunnitelmat olivat hyviä työvälineitä, mutta laatiminen ja päivitykset teettivät henkilökunnalla runsaasti työtä. Lähes kaikki tehtiin omana työnä. Vain kiinteistönhuolto oli ulkoistettu.

 

Kiitokset kuuluivat Johanna-kodin työntekijöille, hallitukselle ja muille vaikuttajille. Erityinen kiitos kuului pitkäaikaisille ja sitoutuneille työntekijöille, joille oli ollut ja on oleva kunnia-asia pitää kodin mainetta ja perinnettä yllä menneiden sukupolvien tekemää työtä kunnioittaen. Juhlavuonna 2013 oli 24 työntekijästä 13 ollut palveluksessa jo yli 10 vuotta, heistä peräti 8 yli 15 vuotta. Sairaanhoitaja Vappu Åhman oli vuoteen 2013 mennessä tehnyt työtä Johanna-kodin hyväksi 23 vuotta ja siivooja Anja Sairomaa 25 vuotta. Keittäjä Pirkko Lehtinen ehti työskennellä Johanna-kodissa 27 vuotta ennen jäämistään eläkkeelle vuonna 2005.

 

 

Johanna-kodin ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat puheenjohtaja Antero Avela ja jäsenet Anni Scheele, Greta Juhanila, Ingeborg Vesterberg, Aino Jäkälä sekä Irma Hämäläinen sihteerinä. Johtokunnan tuli huolehtia talon toiminnasta sekä yllä- ja kunnossapidosta silloisten sääntöjen mukaan.

 

Puheenjohtajat:

Ekonomi Antero Avela vuoteen 1970

Johtaja K. O. Knuuttila 1970-1976

Opettaja Paavo Laine 1976-1988

Rehtori Matti Jokinen 1988-2000

Sisustusarkkitehti Paula Nurmi 2001-2004

Vakuutusjohtaja Jyrki Widgrén 2005-2008

Koulusihteeri Arja Nikkanen 2009-

 

Johtajat:

Lyyli Louhio 1953-1962

Lyyli Lähteenmäki, apulaisjohtaja 1953-1975

Iida Haimi 1962-1970

Aune Laaksonen 1970-1983

Vieno Siljander 1983-1987

Pirjo Ruusunen-Tamminen 1988-2004

Mirja Lehtinen 2004-

 

Hallitus vuonna 2013:

Arja Nikkanen, puheenjohtaja

Teuvo Siivonen, varapuheenjohtaja

Tero Honkanen, Anna-Liisa Säisä, Leena Lappalainen,

Heikki Uljas, Riitta Lonka, Kati Lahti,Sirkka Puolanne

 

Tietolähteet:

Vanhat pöytäkirjamerkinnät vuosilta 1946-2012

Opiskelija Saila Karhun Johanna-kotia koskeva osa taidehistorian gradu-esitelmää varten tutkimista arkkitehti Elsa Arokallion suunnittelukohteista

Johanna-kodin vaiheet 1953-2003, sisustusarkkitehti, puheenjohtaja Paula Nurmi

Vuosikertomukset 2004-2012